Vanhusten huoltoa Pattijoella
Vaivaishoito siirtyi seurakunnilta kunnille 1800-luvun loppupuolella. Seurakunnilta periytyneestä ruotuhoidosta siirryttiin elätteelle antoon. Varattomat vanhat, sairaat ja lapset sijoitettiin hoidettavaksi taloihin. Kunnan pitämissä huutokaupoissa myytiin hoidettavat niille, jotka ottivat hoidettavansa halvimmalla. Vähitellen siirryttiin laitoksiin, vaivais- ja kunnalliskoteihin.
Osa Maunulan tilasta Pattijoelta oli ostettu 1870 maaseurakunnan kappalaisen virkataloksi. Vuonna 1893 ostettiin kuitenkin kappalaiselle uusi virkatalo Raahesta. Joten seurakunnalla ei ollut käyttöä entiselle virkatalolle Pattijoella. Kuntakokouksen pöytäkirjan mukaan Pattijoen kunta osti kappalaisen virkatalon ja maat ulkorakennuksineen nykyisen koulun tontille rakennetun köyhäintalon käyttöön sekä kunnosti pappilarakennuksen kouluksi. Pappilassa myös asuivat opettajat ja yksi huone oli varattu kuntakokouksen pitoa varten.
Vuonna 1893 kaadettiin rakennuspuut köyhäintaloa varten pappilan metsästä ja kuntalaiset manttaalinsa mukaan velvoitettiin vedättämään puut rakennuspaikalle. Seuraavana vuonna köyhäintalo valmistui ja otettiin käyttöön. Pian huomattiin, että virkatalon ottaminen kunnalliskodin käyttöön oli vikaratkaisu. Laitos kokonaisuudessaan aiheutti suuret kustannukset eikä vastannut silloisiakaan vaatimuksia. Vuonna 1899 köyhäintalon toiminta lopetettiin ja köyhät alettiin sijoittaa entisellä tavalla kotihoitoon. Köyhäintalo purettiin ja sen hirret käytettiin samalle tontille vuonna 1903 rakennetun uuden kansakoulun rakentamiseen. Pappilassa toimi myös jonkin aikaa meijeri.
Pattijoen seurakunnan itsenäistyttyä huomattiin, että Pattijoen kunnan ja Salon emäseurakunnan välinen kappalaisen virkatalon kauppa oli laiton. Kappalaisen virkatalo palautui seurakunnan omistukseen ja siitä tuli kirkkoherran virkatalo.
Rouva Augusta Durchmanin turvakoti
Salon emäseurakunnan (Pattijoen) kirkonkokouksen pöytäkirja 10.12.1911 kertoo suuresta lahjoituksesta, jonka seurakunta oli saanut ja ottanut kiitollisuudella vastaan. Puheenjohtaja luki suomentaen seurakunnalle leskirouva Augusta Durchman vainajan Pattijoen seurakunnalle tekemästä testamentista.
Tämän kautta selitän minä viimeisen tahtoni olevan, että kuollessani jäljelle jääpä omaisuuteni jaetaan seuraavalla tavalla:
- 60 000 mk jätetään Pattijoen seurakunnalle, että pääoman koroilla ylläpidettäisiin kotia vanhoille, iäkkäille sairaille henkilöille, jotka ovat varattomia, seuraavien määräysten mukaan:
- Pääoma pitää säilyttää ja sille kasvattaa korkoa Pohjoismaiden Osakepankissa, niin kauan kuin se löytyy Raahessa, sen jälkeen toisessa varmassa pankissa. Sitä ei saa lainata yrityksiin tahi yksityisille henkilöille.
- Korot ensivuosina voidaan käyttää oman kodin aikaansaamiseksi vanhoille, nimittäin rakennuksen muutamilla huoneilla ja kyökillä. Navetta parille lehmälle, sauna ja kaivo pihalla ja jos mahdollista pieni perunamaa olisi toivottava. Kaikki tämä siinä tapauksessa jos kunta ei olisi halukas hankkimaan huonetta kodille.
- Seurakunnan kunnallislautakunta (tarkoitettiin varmaan kirkonkokousta) valitsee johtokunnan kodille ja olisi minun toivoni, että seurakunnan pappi olisi itseoikeutettu puheenjohtaja johtokunnassa, sekä ilmoittaisi jäsenille, että he katsovat perään, jotta kotia hoitavat säännöllisesti työhön tottunut kelvollinen työväki.
- Siinä tapauksessa että edellä mainittuja määräyksiä, jotka koskevat laitoksen hoitoa, ei tarkkaan seurata, on minun perillisilläni oikeus määrätä pääomasta.
Tämän testamentin vakuudeksi olen minä sen omakätisesti allekirjoittanut sekä todistuttanut sen.
Helsinki huhtikuun 10 p. 1911.
Augusta Durchman
Allekirjoittaneet, kutsuttuina testamentin todistajiksi vakuuttavat täten Rouva Augusta Durchmanin, jonka me persoonallisesti tunnemme, tänä päivänä, meidän yhtä aikaa läsnä ollessa terveellä ja täydellä järjellä vapaaehtoisesti selittänyt yllä olevan kirjelmän sisältävän hänen viimeisen tahtonsa ja testamenttinsa, sekä on sen omakätisesti allekirjoittanut. Helsinki huhtikuun 24 p. 1911.
Todistavat:
Maria Harmsten H. Lundström
Jäljennöksessä vain seurakunnalle testamentattu osuus
Kuka oli leskirouva Augusta Durchman
Augusta Sofia syntyi Raahessa 29.10.1835. Augustan isä Gustaf Adolf Hårdh (1804-1888) oli Salon kihlakunnan kruununvouti ja ylimmäinen kamarikirjuri Keisarillisen Suomen senaatissa. Äiti Emelie Catherina o.s. Sovelius (1807-1855). Hårdhtit omistivat Pekuri/Kesälä kartanon Pattijoella vuosina 1840-1863, jossa he asuivat kesäisin. Varsinainen koti heillä oli Raahessa Rantakadun ja Koulukadun kulmassa.
Augusta avioitui vuonna 1867 raahelaisen kauppias Frans Zachris Durchmanin (1833-1895) kanssa. He saivat pojan, joka kuoli lapsena. Jäätyään leskeksi Augusta muutti Helsinkiin, jossa hän kuoli 12.10.1911. Hänet on haudattu sukuhautaan Raahen Haaralan hautausmaalle.
On arveltu syitä miksi Augusta lahjoitti varoja juuri Pattijoen vanhuksia varten. Gunnar Sarkkinen kirjoituksessaan Pietarinmäen sanomissa vuonna 1971 arvelee syyn löytyvän siitä, että Hårthit asuivat Pattijoen Kesälässä Augustan lapsuuden ja nuoruuden ajan, jolloin hän näki varattomien vanhusten huonon aseman. Hän tiettävästi ystävystyi myös Pattijoen heränneiden kanssa. Augustan äidin suvussa oli myös heränneitä, joten yhteydet olivat luonnollisia.
Turvakodin toiminta aloitetaan
Kirkonkokous 4.5.1913 valitsi tulevaa vanhainkotia varten johtokunnan. Puheenjohtajaksi valittiin vt. kappalainen Anto Verkkoranta ja testamentin mukaisesti aina jatkossakin seurakunnan pappi. Muiksi johtokunnan jäseniksi valittiin talolliset M.E. Rusko, Aukusti Koukkula, Santeri Perälä ja Johan Tervonen. Varajäseniksi Liisa Mehtola ja Heikki Härkönen. Lausuttiin toivomuksena, että valittu johtokunta parhaansa mukaan huolehtisi tulevasta vanhainkodista ja jos tarve vaatii lähettäisivät keskuudestaan pari jäsentä tutkimaan toisia hyvin järjestettyjä samanlaisia laitoksia. Testamentissa oli viittaus olisiko Pattijoen kunta halukas hankkimaan vanhainkodille huoneita.
Pattijoen tulevan vanhainkodin johtokunta oli kirjannut 28.10.1913 Pattijoen kunnan ilmoituksen, jossa kunta ilmoitti lahjoittavansa vanhainkodille ostamastaan Ojalan tilasta maat, metsät ja rakennukset. Johtokunta otti lahjoituksen kiitollisuudella vastaan paitsi Vihannissa olevaa metsäsarkaa.
Pattijoen kunta osti Ojalan ja Jääskelän yhdistetyt perintömaat lokakuun 30 pnä 1913 tilan molemmilta omistajilta eli Johan ja Beata Tervoselta sekä Heikki ja Laina Ojalalta ½ kummaltakin.
Lahjakirja
Pattijoen kunta lahjoittaa täten allekirjoittaneiden valtuuttamainsa asiamiesten kautta omistamastaan Pattijoen kylässä sijaitsevista Ojalan ja Jääskelän 5/12 osaa manttaalin perintömaat N:ot 28 ja 34. Kunnassa toimivalle Augusta Durchmannin vanhainkodille.
- Vanhainkoti saa haltuunsa kaikki tilalla nyt löytyvät rakennukset ja tilukset, joista kunnalle erotetaan Vihannissa löytyvä ulkometsäsarka ja Ojalan kotimetsäsarka.
- Että tuleva omistaja saa kysymyksessä olevat kiinteistöt täydellä omistusoikeudella, sekä lahjoittajaa kuulematta maanmittarilla eroittaa ja hankkia lainhuudatuksen.
- Jos aiottu vanhainkoti lakkaa toimintansa jää mainitut kiinteimistöt kunnalliseksi omaisuudeksi.
Pattijoki tammik. 8:pvä 1914. Kunnan valtuuttamat
J. Kauppila Eero Jakkula H. Härkönen
Vanhainkodin johtokunnan valtuuttamina otamme kiitollisuudella vastaan edellä mainitun lahjoituksen.
A. Koukkula Anto Werkkoranta, vanhainkodin johtokunnan puheenjohtaja
Todistavat Aino Kemppainen Hilda Ropp
Vanhainkodin ensimmäiseksi rahastonhoitajaksi valittiin kirkonisäntä Aukusti Koukkula ja isännöitsijäksi valittiin poliisi Johan Tervonen. Isännöitsijöitä kutsuttiin myöhemmin pehtuureiksi tai työnjohtajiksi. Matti Tuomikoski (nuor.) hoiti aikoinaan myös tätä tehtävää ja sai ikuisen nimen Peesa-Matti. Muita pattijokisia kyseisessä tehtävässä olivat mm. A. Tuomela, J. Kauppila, Matti Kujala, Hannes Kujala, Kalle Kananen, Pekka Pyhtilä ja Olavi Kukkola.
Vanhainkodin johtajan tehtäviä hoitavan henkilön pätevyydeksi päätettiin sairaanhoitajan koulutus. Pääsääntöisesti tätä noudatettiinkin, mutta varsinkin sijaisina oli henkilöitä joilla ei tätä koulutusta ollut. Ensimmäiseksi johtajaksi valittiin Liisi Heikkilä. Pattijokisia johtajia olivat mm. Saimi Koukkula, Anni Tengvall (Tuomikoski), Elli Koskela, Hanna Eilo (Jussila) ja vt. johtajana Aili Pramila (Kastelli).
Emännöitsijöinä toimivat mm. Fanni Tuomikoski, Senja Kantola (Ingerttilä) ja Anna-Liisa Tuomikoski (Kukkola). Karjakoista mainitaan Anni Linnakangas sekä vuodelta 1935 Anni Vedenpää (Kananen). Ruokaa oli keitetty ja asukkaita sekä lehmiä hoidettu aikaisemminkin, mutta näistä henkilöistä käytettiin palvelija nimeä, eikä pöytäkirjoissa mainittu palvelijoiden nimiä. Heidän pestaamisensa oli nähtävästi isännöitsijän tehtävä. Monet muista pitäjistä tulleet Ojalan työntekijät jäivät Pattijoen taloihin emänniksi.
Vuoden 1914 aikana aloitettiin ensimmäisen asuinrakennuksen korjaustyöt. Matti ja Heikki Tuomikoski saivat tehtäväkseen pirtin uunin muuraamisen, pirtin muun korjauksen ja kellarin teon. Talousseuran rakennusmestari M. Halonen oli laatinut piirustukset rakennusten korjauksia varten. Toisen asuinrakennuksen korjaustyöt tehtiin vuonna 1916. Vuonna 1924 asennettiin Ojalaan sähkövalot.
Navetta rakennus uusittiin useamman kerran. Välillä navetta paloikin. Vuonna 1947 uusi navetta rakennettiin hirsistä. Turvakotiin oli alussa ostettu 2 lehmää. Vuonna 1948 pöytäkirja kertoo kodissa olevan viisi lehmää. Olavi Kukkola muisteli hänen aikanaan lehmiä olleen 7-8. Karjanhoito Ojalassa lopetettiin vuonna 1955.
Turvakotiin ostettiin myös hevonen, joka otettiin vuonna 1940 valtion käyttöön. Hevonen palasi ehyenä takaisin valtion palveluksesta ja sen tilalle ostettu hevonen myytiin pois. Traktori ostettiin peltotöitä helpottamaan 1951.
Olavi Kukkola kertoi Janne Paanin olleen kunnan puolesta huolehtimassa Ojalan asioista. Sieltä työnjohtaja saikin usein apua. Työkoneita piti lainailla muista taloista ja hevoskalut olivat jo aikansa eläneitä. Jannelta tuli lupa traktorin hankkimiseen ja sille tarvittavat työkalut. Perunannostokonekin hankittiin.
Koukkulassa oli 1950-luvulla pärekattotalkoot. Ojalassa asuva Martikkalan Oskari oli päreiden kantajana, kuten monissa muissakin talkoissa. Talkoissa ollut Matti Kauppila kysyi Oskarilta: ”Montakohan lehmää siellä Ojalassa on”? Oskarin vastaus oli naseva: ”Sinähän koko kyselijäinen oot, tietenki niin monta ku on parttaki.”
Hannes Kujala on kertonut pehtorikaudeltaan, että talon asukkaat olivat mukana päivän töissä kukin kykynsä mukaan. Luokka-Reeta huolehti ruuantähteet elämille. Hevoset tunsivat Reetan jo kaukaa laitumellakin. Kerran koko väki oli Sorttasissa heinänteossa ja alkoi ukkonen painaa päälle. Miehet vilkaisivat taivaalle ja kiristivät tahtia. Luokka-Reeta huononäköisenä ihmetteli, että miksi kaikki on tulleet hulluiksi kun töitä kiireellä ja huolimattomasti tehdään, kun ei kerkiä puhtaaksi haravoida. Reetakin saatiin ymmärtämään mikä heinäväellä oli hätänä.
Olavi Kukkola muisteli, että Ranta-Fiian tehtävänä oli lämmittää saunan muuripadassa vettä talon moninaisiin tarpeisiin. Lämmitys oli hyvin perusteellista, päiväkaudet vesi kiehui padassa, eikä Fiia uskonut ettei puita tarvitse jatkuvasti lisätä.
Kerran Mykkä-Matti oli lähdössä hakemaan Sorttasista heiniä ja sai Hannekselle selitettyä että haluaa tuoda samalla joulukuusen Ojalaan. Hannes oli luvannut hakea kunhan parhaimman otat. Matti toi mielestään parhaimman oikein naavaisen ja kuuraisen kuusen. Siitä saatiin joulukuusi Ojalaan.
Hannes oli syysmarkkinoilta ostanut palkkarahoillaan palttoon, joka jäi Ojalan pirtin naulakkoon kun piti lähteä sotaan. Tallella palttoo oli vielä sodan päätyttyäkin, koit vain oli syöneet kauluksen.
Ojalan naistenpuolen rakennuksen katto uusittiin 1950-luvulla. Matti Mattila oli urakoitsijana ja työmiehinä Erkki Mattila ja Paavo Ingerttilä. Paavo seisoi kuistilla tikapuilla kun Luokka-Reeta tuli ulos, ja puisteli Paavon haalarin lahjetta ja tokaisi: ”Kuka se tuohonki on pannu pyykkejä kuivamaan.” Erkillä vieressä oli naurussa pitelemistä.
Erkki Mattila kertoi Ojalan miesten käyneen parturissa hänen isällään Matti Mattilalla joskus 1930-luvulla. Mattilat asuivat Suokankaalla, noin puolen kilometrin päässä Ojalasta. Suokankaan pirtissä sitten Matti-isäntä parturoi Ojalan miespuoliset hoidokit.
Anna-Liisa Kukkola oli 1950-luvulla Ojalassa emäntänä. Pommin Ailille piti emännän antaa joka ilta ”unimalkat.” Aililla oli rahojansa varten peltipurkki. Samat rahat kiersi illasta toiseen ja Aili oli tyytyväinen. Aili oli riski työihminen. Hän pyöritti ahkerasti raskasta mankelia talon omissa mankeloinneissa ja auttoipa kyläläisiäkin samassa hommassa.
Testamentin säännöt olivat tiukat rahojen käyttämisen ja sijoittamisen suhteen. Inflaatio söi pääomaa ja turvakodilla oli rahapula. Vuonna 1922 ensimmäisen kerran johtokunnan pöytäkirja kertoo, että päätettiin anoa Pattijoen kunnalta avustusta, koska vanhainkodin varat eivät riitä. Vuonna 1931 alennettiin henkilökunnan palkkoja ja vuonna 1932 piti turvautua vekseliin.
Pattijoen kunnan edustajat ja Turvakodin johtokunta pitivät neuvottelukokouksen vanhainkodin tulevaisuudesta vuonna 1953. Samana vuonna tarkastaja Hirvelä lausunnossaan esitti, että Ojalan toimintaa tulisi kehittää kunnalliseksi vanhainkodiksi. Pöytäkirjan mukaan vuonna 1954 Ojalassa oli hoidokkeja 19 henkeä.
Rouva Augusta Durchmanin turvakodin johtokunta kirjasi kokouksessaan 27.11.1956: ”Vuoden vaihteessa laitos siirtyy kunnan hoitoon”.
Augusta Durchmanin rahasto lopetettiin vuonna 1973. Rahastoa oli jäljellä enää 600 markkaa. Pattijoen seurakunta tilasi Raili Kuusikolta muistotaulun Augusta Durchmanista ja sen paljastustilaisuutta vietettiin 4.8.1974. Ohjelmassa oli käynti Augustan haudalla. Jumalanpalveluksessa saarnasi rovasti Kustaa Huhta. Kirkkokahvien jälkeen pidettiin päiväjuhla seurakuntatalossa, jossa puhuivat kirkkoherra Pekka Välitalo ja rovasti Ilmari Hirvelä. Historiikin esitti Gunnar Sarkkinen. Pattijoen kunta järjesti kaikille avoimet päivälliset Ojalassa. Augusta Durchmanin muistotaulu on nykyään Ojalan museossa.
Ojala toimi vuodet 1957-1975 Pattijoen kunnalliskotina. Vanhukset siirrettiin Raaheen Merikadun vanhainkotiin ja Ouluun Heikinharjuun. Ojalassa oli vuokralaisia vuoteen 1981, jolloin vanhempaan päärakennukseen perustettiin museo ja toinen asuinrakennus remontoitiin työtuvaksi.
Liisa Ingerttilä
Lähteet:
Oulun maakunta-arkisto
Pattijoen kirkon arkisto
Raahen museo, Eija Turunen
Heikki Impola. Pattijoki kylästä seurakunnaksi ja kunnaksi
Eila Lumme. Hannes Kujalan muistelut
Anna-Liisa ja Olavi Kukkolan haastattelu
Erkki Mattilan kertomaa
Paavo Ingerttilän kertomaa