Tapani Lisko

Alkujuuret Yhdysvalloissa

1900-luvun alussa syntyi 4H-nuorisojärjestö, jonka toiminnan tavoitteena oli tuolloin opettaa maaseudun nuorille työnteon ja arkielämän taitoja sekä levittää tietoa maatilatalouden nykyaikaisista työmenetelmistä. Samankaltaisen toiminnan tarpeellisuus todettiin Suomessakin, ja ensimmäiset paikalliset 4H-yhdistykset perustettiin maahamme 1920-luvun puolivälissä maatalouskerhoyhdistysten nimellä. Valtakunnalliseksi keskusliitoksi perustettiin Suomen Maatalouskerholiitto vuonna 1928.

Maatalouskerhoyhdistys Pattijoelle

Pattijokiset olivat jo varhain valveutunutta ja nuorisosta huolta kantavaa väkeä. 5.12.1929 perustettiin Pattijoelle maatalouskerhoyhdistys, jonka nimi muuttui 1970-luvun taitteessa 4H-yhdistykseksi. 4H-tunnus tulee alkukirjaimista head (harkinta), hands (harjaannus), heart (hyvyys) ja health (hyvinvointi).

Maatalouskerhoyhdistyksen perustamiskokouksessa olivat läsnä Heikki Härkönen, Matti Jussila, J.R. Pirkola, Alfred Pikkarainen, J.A. Riikonen, Alfred Mattila, Janne Westberg, Kalle Asukas, M. Pekkala, Isak Peltonen, Antti Kaarela, M.E. Rusko, Ville Viitanen, Eino Jaakola, Juho Tuohinto, Alma Elfving ja Fanni Paani. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Heikki Härkönen, joka oli perustamassa useita muitakin yhdistyksiä ja osuuskuntia Pattijoelle noihin aikoihin. Hän toimikin yhdistyksen puheenjohtajana pitkään, kunnes hänen Holger-poikansa jatkoi puheenjohtajana. Myöhemmin puheenjohtajina olivat Uuno Vedenoja, Aino Tuomela, Arto Lepistö, Pekka Aho ja Soini Ylikulju.

Maatalouskerhotoiminta pyrki henkilökohtaisen kasvatustyön avulla opettamaan nuorisoa turvautumaan omaan apuun ja ajattelemaan taloudellisesti. Palkatut kerhoneuvojat ohjasivat jäseniä itsenäisten yritysten hoidossa. Kerhoyritysten toimintamuotoina olivat juurikasvien viljely, kotieläinten kasvatus ja metsäyritysten hoitaminen. Näissä pyrittiin saamaan kerholaisille omia tuloja. Kerhotoiminnan perusyksikkönä oli kyläkerho. Alkuaikoina kerhot toimivat vain kesäaikaan, jolloin viljeltiin, retkeiltiin, kilpailtiin ja järjestettiin retkiä. 1960-luvun alussa toiminta muuttui ympärivuotiseksi. Jäsenlehtenä ilmestyi Nuorten Sarka.

Uuno oli ikuinen 4H-lainen

Uuno Vedenoja näki Pattijoen 4H:n vaiheet melkein alusta asti. Hän oli mukana kerholaisena, puheenjohtajana, kerhoneuvojana, aikuisohjaajana ja lopulta yhdistyksen kunniajäsenenä. Uuno meni maatalouskerhoon 9-vuotiaana vuonna 1931. Muitakin Vedenojan veljeksiä kuului kerhoon.

Kerhopalstaksi erotettiin aarin suuruinen pala omasta maasta. Siinä kasvatettiin juurikasveja, sipulia, sikuria, hamppua ja pellavaa. Kasvamassa oli myös kuusentaimia. Ja palkintojakin tuli. Maatalouskerhonäyttelyssä Uuno sai ensimmäisen palkinnon, Ville Aho toisen ja Vappu Mattila kolmannen. Sikojakin kerholaiset kasvattivat. Niissä piti olla paksusti läskiä ja painoa noin 120 kiloa. Monenlaisia kilpailuja pidettiin, joissa Uuno pärjäsi erityisesti luudanteossa. Kesäisin tehtiin retkiä. Ensimmäisen pyöräretkensä Uuno teki miesten pyörällä tangon välistä ajaen. Eikä matka ollut lyhyt, sillä Siikajoen kautta pyöräiltiin Ruukkiin ja samana päivänä takaisin. Useita retkiä tehtiin myös kuorma-auton lavalla.

1930-luvun puolivälissä kerholaisilla oli omat kerhopuserot, joihin pantiin ”natsat” kerhovuosien mukaan. Kerhokokouksissa oli aina monenlaista ohjelmaa ja loppuilta juostiin ”kissa palaa uunissa”-leikkiä. Syksyllä pidettiin kerhojen lopettajaiset, joissa puheenjohtaja Heikki Härkönen piti puheen. Kymmenes kerhovuosi jäi Uunolta väliin, kun hänellekin tuli lähtö jatkosotaan. Sodan jälkeen Uuno jatkoi taas maatalouskerholaisena, vaikka kävi maamieskoulua.

Esko Korpela toimi kerhoneuvojana 1960-luvun alussa, jolloin viljeltiin sokerijuurikasta. Naatit olivat lehmille mieluisia, ja juurikkaat vietiin junalla tehtaalle. Siihen aikaan pidettiin sokerijuurikkaan harvennuskilpailuja, ja niissä Leo ja Anja Ijäs pärjäsivät hyvin.

Uuno itse toimi neuvojana 1964-1970 ja myös puheenjohtajana. Hän kävi askartelukurssin sekä maalaus- ja tapiseerauskurssin. Kerhoissa hän opetti mm. tinanvalantaa, sorvitöitä, lovileikkausta ja luudantekoa. Hän leivotutti kerholaisilla jopa karjalanpiirakoita, joiden tekoa opetti eräs karjalaismummo. 1960-luvulla järjestettiin kesäisin isoja leirejä. Itsenäisyytemme 50-vuotismuistoksi istutettiin juhlametsikkö.

Aktiiviaikojensa jälkeenkin Uuno osallistui mielellään taustatukijana kerholaisten retkille, patikoimaan tai opettamaan uusia taitoja tämän päivän kerholaisille.

Lähde:

RÄNNÄRIN SUVANNOSTA –tiedotuslehti 5/1999, 70 vuotta 4H-työtä Pattijoella.